T A U K O  S O M E S T A 

 

   H E T K I  V A I N  T Ä L L E

H E T K E L L E

°

 

Tunsin ja tiesin pitkän aikaa, että tarvitsen tauon sosiaalisesta mediasta. Pitkän aikaa rinnassa kalvasi tunne huonommuudesta, riittämättömyyden tunteesta ja lukuisista muista negatiivisista olotiloista, jotka nekin lisääntyivät somea selaillessani. Nämä tunteet aaltoilivat päivästä ja tilanteesta riippuen. Jotkin päivät ahdisti enemmän nähdä mitä ihmiset ovat päivän aikana tehneet ja luoneet, ketä tavanneet. Toisina päivinä pärjäsin somen kanssa paremmin.

Liian useasti kuitenkin lähes jokainen mystory muistutti minua siitä, että  ystäväni ja perheeni asuvat kaukana minusta, Tanskan ja Ruotsin rajat ovat kiinni, eikä minulla ole mahdollisuutta nähdä kollegoitani. Tuntui ihan aidosti siltä, että valoa ei ole näkyvissä ja, että maailmassa ei ole ketään muita kun minä ja avopuolisoni. Aamuisin on ollut vaikeaa nousta ja aloittaa työt kotitoimistossa. On pitänyt ottaa taukoja päivän edetessä.  Pidellä seiniä pystyssä ja hengitellä samalla.

Joulun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta jaksan paremmin kotitoimistossa, yksin kotona. Käyn ulkona monesti päivässä, syön hyvin ja ennenkaikkea poistan Instagramin. Se päätös on pitänyt nyt kaksi kokonaista kuukautta. 

 

 

 

°

 

”Liian useasti kuitenkin lähes jokainen mystory muistutti minua siitä, että  ystäväni ja perheeni asuvat kaukana minusta, Tanskan ja Ruotsin rajat ovat kiinni, eikä minulla ole mahdollisuutta nähdä kollegoitani.”

 

 

 

 

Olen kasvanut Instagramin kanssa aikuiseksi. Olen viettänyt sen kanssa aikaa tunteja päivässä kymmenen vuoden ajan. Siis kymmenen vuoden ajan. Olin vain yksitoista kun latasin sovelluksen. Täytin juuri kaksikymmentäkaksi. En ollut tuohon päivään asti ollut päivääkään ilman kyseistä sovellusta.

Olikin siis vihdoin aika minulle olla hetken ilman itselle koukuttavinta sovellusta ja keskittyä vain siihen mitä minun elämässä tapahtuu.

 

 

 

°

 

Päiviini on vapautunut huomattavasti enemmän aikaa ja tilaa asioille, jotka tuottavat hyvää oloa ja lievittävät ahdistustani. Olen alkanut neulomaan monen monen vuoden tauon jälkeen. Neulominen on erityisen meditatiivista ja koukuttavaa samanaikaisesti. On ollut tärkeää nähdä konkreettisesti oma kädenjälki ja, että työ valmistuu.

Viimeisin työni on kuvissa näkyvä neuleliivi. Se on minun ihan ensimmäinen isompi neuletyö ja siitä tuli kaiken kaikkiaan todella onnistunut -vaikka itse sanonkin. Lanka on Novitan Hyggeä. <3

Olen aloittanut myös lukemaan ahkerammin kirjoja taas pienen tauon jälkeen. Tällä hetkellä luen Johanna Blomqvistin Hypertodellisuus kirjaa,  joka on haastavasta sisällöstä huolimatta järjettömän hienoa luettavaa. 

 

 

°

Enkä voi olla mainitsematta maalaamista ja piirtämistä. Ylipäätänsä taiteen tekemistä. Sain jouluna lahjaksi maalausvälineitä. Sitä ennen olin maalannut lähinnä vesiväreillä ja piirtänyt lyijykynällä. Olen ensimmäistä kertaa koukuttunut maalaamiseen ja löydän inspiraatiota joka puolelta.

 

 

” Että olen saanut laittaa ajatukset sivuun ja keskittyä aisteillani väreihin ja  muotoihin. Tämä on merkittävästi lievittänyt ahdistustani. ”

 

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että käytössäni on oma työhuone. Avopuolisoni tekee töitä myös kotoota käsin, mutta hän on lähinnä olohuone/keittiö akselilla. Olen saanut siis tilaa levittää taidettani ympäri työhuonetta ja hiljaisen hetken aikana alkanutkin maalaamaan. Että olen saanut laittaa ajatukset sivuun ja keskittyä aisteillani väreihin ja  muotoihin. Tämä on merkittävästi lievittänyt ahdistustani. 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Että olen saanut laittaa ajatukset sivuun ja keskittyä aisteillani väreihin ja  muotoihin. Tämä on merkittävästi lievittänyt ahdistustani. ”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

°

Liian usein, emme tule ajatelleeksi saatika kyseenalaistaneeksi meidän päivittäisiä tapojamme. On tapahduttava jotain, että alamme aktiivisesti hakemaan ja tekemään muutosta. Minulle sen aika oli nyt.

 

Olen sanattoman onnellinen, että olen saanut hengähtää hetkeksi ilman tietoa siitä, mitä muu maailma tällä hetkellä tekee tai missä ihmiset menevät. On ollut tervetullutta saada tyhjää tilaa päivässä, ilman somen täyttämiä hiljaisia taukoja. Olen ollut vastaanottavaisempi, enemmän läsnä ja rauhallisempi ilman Instagramia. Nämä ovat olleet isoja muutoksia minussa.

 

Kun menen takaisin Instagramin maailmaan, on minun luvattava itselleni ottaa siitä usein, pitkiä taukoja. Että en halua seuraavaa kymmentä vuotta elää päivittäisessä sometulvassa vaan ottaa aktiivisesti siitä taukoja tarvittaessa. Olkoon tämä loppuelämän lupaukseni.

 

Voikaa hyvin!

 

Rakkaudella Jutta