V A L O K Y L V Y S S Ä
koko koti tänään.
”Kaikki on täydellisesti, juuri niin kuin on suunniteltu ja meidän tehtävänämme on vain nauttia matkasta, sen yllättävistä ylä- ja alamäistä. Mutta erityisesti yrittää löytää onnea sieltä, mistä sitä ei osannut odottaa löytävänsä.”
Mikään ei tuota minulle niin paljon onnea, kuin kauneus ympärilläni. Harmonia, yhteiselossa keskenään keskustelevat tavarat ja ikkunan siivilöimänä tulviva valo ovat minun onneni ainekset arjessa. Olen pitkään ajatellut, että haluan tehdä jokaisesta hetkestä hieman mielekkäämpää. Tämä voi tarkoittaa kahvitermarin mukaan ottamista aamulenkille, musiikin kuuntelua siivotessa tai vaikka eväsretki odottamattomassa paikassa. Että kohtelee arvokkuudella ja kunnioituksella omaa aikaansa, tilaansa ja ympäristöään. Se tekee arjesta astetta mielekkäämpää ja siten sujuvampaa ja seesteisempää. Silloin oma mieli ja sydän lepää parhaiten, kun saan tehdä onnea itselleni ja ympärilleni.
”Meissä jokaisessa on uskomattoman paljon sellaisia puolia, jotka saisivat tulla enemmän näkyväksi ja kohdatuksi. Että voisimme toteuttaa enemmän itseämme ja sitä myötä toteuttaa oman näköistämme elämää.”
Ajattelen, että olisi niin kovin tärkeää, jos jokainen löytäisi tietynlaista harmoniaa omaan arkeensa. Että ottaisi tilaa enemmän niille asioille, jotka aidosti rauhoittavat, rentouttavat ja tuovat valtavasti mielihyvää. Meissä jokaisessa on uskomattoman paljon sellaisia puolia, jotka saisivat tulla enemmän näkyväksi ja kohdatuksi. Että voisimme toteuttaa enemmän itseämme ja sitä myötä toteuttaa oman näköistämme elämää. Tarkoittanee se sitten kenelle mitä tahansa.
Tämä vuosi on ravistellut ja repinyt valtavan paljon kaikkea hyvää, mutta samalla tehnyt tilaa toteuttaa ja tuoda esille asioita, jotka oikeasti merkitsevät meille sydämen tasolla jotain. Minulle se tarkoittaa esimerkiksi liikuntaa ja neulomista. Kylmäuintia ja kirjojen lukemista. Ilman tätä uutta normaalia ja erilaista tyhjää tilaa, en olisi välttämättä löytänyt juuri näitä asioita tänä vuonna ollenkaan. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että vain minä voin tehdä muutoksen, on kyse sitten isosta tai pienestä asiasta. Että minä olen itse kykeneväinen tuottamaan iloa itselleni liikkumalla, käsillä tekemisellä ja lukemalla esimerkiksi. Ja tämä taito, ilon ja onnen tuottaminen on valtavan iso lahja ja voimavara. Jokaisella ihmisellä on hurjan iso vastuu omasta onnesta. En halua koskaan unohtaa sitä.
”Että kohtelee arvokkuudella ja kunnioituksella omaa aikaansa, tilaansa ja ympäristöään. Se tekee arjesta astetta mielekkäämpää ja siten helpommin sujuvaa ja seesteisempää. Silloin oma mieli ja sydän lepää parhaiten, kun saan tehdä onnea itselleni ja ympärilleni. ”
Ja sitten sananen onnesta tai ennemminkin onnellisuudesta ja sen tavoittelusta. En ajattele, että minun pitäisi olla erityisen onnellinen koko ajan ja joka hetkessä. En ajattele, että elämän arkiset asiat ja kovatkin kolaukset pystyisin aina kohtamaan onnesta ja sydämestä käsin, mutta ei minun eikä meidän onneksi tarvitsekaan. Mutta tyytyväinen haluan olla. Haluan ajatella, että mitä teenkin ja missä olenkin, olen tyytyväinen siihen.
En rehellisyyden nimissä ole koskaan ollut voitonhaluinen tai erityisen tavoitteellinen. Joskus saan itseni kuitenkin kiinni ajatuksista, jotka eivät edistä hyvää ja tervettä elämää. Esimerkiksi itseni vertaaminen ja ruoskiminen, sillä, että olen vasta ”tässä”. Siksi haluankin muistuttaa teitä, mutta erityisesti itseäni, että olisin tyytyväinen ja useasti erityisen ylpeäkin siitä, missä juuri nyt olen.
Jokainen hetki ja ajanjakso elämässä valmistelee meitä vain tulevaisuuteen. Kaikki on täydellisesti, juuri niin kuin on suunniteltu ja meidän tehtävämme on vain nauttia matkasta, sen yllättävistä ylä- ja alamäistä. Mutta erityisesti yrittää löytää onnea sieltä, mistä sitä ei osannut odottaa löytävänsä.
rakkautta ja harmoniaa,
Jutta
