Yleinen

vallitsevasta tilanteesta

IMG_E7506

 

K O T O N A

°

niin kun toivottavasti hyvin moni muukin meistä. tiedän, siis tiedän, että vallitseva tilanne on enemmän kun osaamme sitä edes sanoittaa. tiedän, miten tämä koskettaa ihan jokaista maan päällä asuvaa ja elävää. ja tiedän, miten jokainen kärsii tilanteesta omalla tavallaan, enkä juuri nyt osaa löytää lohduttavia sanoja, vaikka kuinka niitä yritän etsiä.

mikä taas lohduttaa on luonto. luonnollisesti. ja se miten se saa levätä. levätä ensimmäistä kertaa moneen kymmeneen vuoteen. että Italiassa kanaalien vesi on kirkastunut, Kiinan ilmakehä on jo puhtaampi ja  sininen taivas on tullut sinne kylään.  muistuttanut olemassa olollaan miljoonakylää. tämä lohduttaa ja antaa tilaa ilolle ja uudelle suunnalle. että toivoa on, ja voimme jo nähdä ja tuntea sen ympärillämme.

ainakin minulle on ollut enemmän kuin tärkeää nähdä kriisin hyvät ja positiiviset puolet. kyllä, vaikka tiedän, miten kovilla kaikki ovat ihmeellisen tilanteen takia. sisimmässäsi silti tiedän, että luonto tietää mitä tekee ja opettaa meitä aina tavallaan. ja jotta ymmärtäisimme oman haurauden tässä maapallolla. ettei kaikki ole aina meidän käsissämme.

 

 

 

 

 

 

thumbnail_image2

 

 

°

tämä viikko on ollut kutakuinkin haasteellinen. Tanskan rajat ovat laitettu väliaikaiseksi kiinni tarkoittaen sitä, ettei minun työskentely Kööpenhaminassa ole täysin mutkatonta. junat eivät kulje tietenkään normaalisti ja Tanskan rajalla odottaa armeija ja poliiseja tarkastamassa kaikkien maahantulijoiden asiakirjat.

päivät eivät ole olleet toimistollakaan samanlaisia, vaan joka päivä olemme tulleet tietoiseksi eri toimijoiden takia vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja sitä kautta pelko on kasvanut sisälläni. pelkoa en halua kuitenkaan missään nimessä lietsoa saati ruokkia. pelkoa en tarvitse selviytyäkseni tilanteesta. pelko heikentää omaa immuniteettijärjestelmää ja tietoisella ja tiedostomattomalla pelollani kuormitan vain kehoani. olkoon tämä mielessäni jatkuvasti, etten vahingoita stressillä temppeliäni ja täten myöskään kuormita jo kuormittunutta terveydenhuoltoa. rauhoitan kehoani ja mieltäni tietoisesti hengittämällä ja harjoittamalla pilatesta aamuisin. olen kiitollinen herättyäni ja olevani perusterve. muistutan itseäni kuinka tilanne on vain väliaikainen ja että elämä järjestää sen minkä sotkee hetkeksi. 

 

 

 

thumbnail_image1

 

 

 

 

 

 

°

en pysty kuitenkaan olemaan miettimättä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat ikänsä tai terveydentilansa takia vaarassa -ja vielä yksin. mietin niitä, joille töihin/kouluun meneminen on hengähdys ja tärkeä tauko kotioloista. mietin heitä, jotka eivät koe omaa kotiaan turvasatamakseen ja  tilanteen vuoksi tuntevat turvattomuutta -eikä niinkään koronan takia, vaan oman lähipiirin alkoholismin, väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön takia. sillä yhteiskunta ympäri maailmaa on kuormittunut, eikä ylimääräisiä silmäpareja tietenkään ole. kun kukaan ei ole katsomassa ja huolehtimassa. mietin heitä, joille koulussa tarjoiltu lämmin ateria on päivän ainoa ateria. ja heitä, jotka palaavat takaisin arkielämäänsä fyysisten mustelmien värittämänä, kyyneleet nieltynä, valmiina uuteen päivään ja sen tuomiin jatkuviin haasteisiin.

ajattelen heitä ja teitä kaikkia. </3

 

 

 

 

 

 

IMG_E7542

 

 

°

että saanen kiittää omasta kodistani. siitä, että turvallinen parisuhde kantaa ja on valmis kasvulle ja kehitykselle. minä olen turvassa ja tuon samalla turvaa paremmalle puoliskolleni. että me olemme turvassa. haluan kiittää siitä, että molemmilla on vielä työpaikat, eikä lähipiiristämme kukaan ole vielä sairastunut.

meillä ei ole mitään hätää. korostan. meillä. ei. ole. mitään. hätää. ja hengitän.

kaiken tämän keskellä lupaan lakkaamatta rukoilla paremmasta huomisesta. siitä, että tilanne opettaa enemmän kuin ottaa. ja me ihmiset ymmärrämme paremmin oman vajavaisuutemme ja näemme kasvun paikan. ettemme enää ikinä unohda pitää huolta luonnosta ja ennen kaikkea toisista ihmisistä. pakottava tarve ottaa etäisyyttä on saanut ymmärtämään, miten mikään ei ole niin tärkeää kun toiset ihmiset. halaukset, kosketukset ja suudelmat. että saan istua vierekkäin naapurin mummon kanssa bussissa ja pidellä kädestä kun horjuttaa.  eikä tämä aika ole vain itseen menemistä, se on laajalti ymmärtämistä siitä minkälaisessa yhteiskunnassa me elämme, minkälaisia elämäntapoja toistamme ja minkälaista arvopohjaa kannattelemme. olkoon tämä aika meille siis rikastuttava ja näyttäköön se meille viisautta ja valoa. rakkaudella, mutta lujuudella. 

 

thumbnail_image1

 

 

 

°

ajatukseni lähtee siis maailmalle. lupaan olla olematta liian murheellinen omista arkipäivän haasteista ja pidän mieleni heissä, joille vallitseva tilanne on enemmän haastava kuin itselleni. olen kiitollinen kaikesta joustavuudesta ja yhteiskuntamme nopeista päätöksissä tässä kriisin hetkellä. on ollut upeaa seurata Tanskan, Ruotsin ja Suomen tilannetta samanlaisessa kaaottisessa tilanteessa. siitä miten kaikki ovat reagoineet ja tehneet töitä ihmisten olon helpottamiseksi. jokainen maa tavallaan ja oikein.  kaikki päätökset ovat nyt oikein ja haluan uskoa ihmisten hyvyyteen.

 

lähetän lämpimiä ajatuksia jokaiselle, jolle murheet painavat enemmän tai vähemmän. lähetän kiitollisuuden tunnetta ja pyydän rukoilemaan. ei välttämättä Luojalle, mikäli se ei tunnu luontevalta, mutta luonnolle tai vaikka universumille. se rauhoittaa ja luo toivoa siitä, että omat kädet eivät aina tarvitse riittää, mutta että on rakastettu ja suojeltu. se riittäköön tänään ja tässä.

pysytään kärsivällisinä ja rauhallisina. 

rakkaudella Jutta

RSS
Facebook
Facebook
Pinterest
Pinterest
Instagram
Snapchat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.