Yleinen

beautiful ride

thumbnail_image2-21

 

 

E L Ä M Ä N  K Y Y D I S S Ä 

°

photos by Iiris Mattila 

 

on kulunut kaksi kuukautta kotiin paluusta. tai paremmin sanottuna Suomeen paluusta. en oikein osaa sanoa olenko palannut nimenomaan kotiin ja onko tänne tuleminen palaamista ylipäätänsä. kotiin paluusta ihmiset ovat silti puhuneet sen enempää sitä miettimättä. 

”ja niin se on, että kaikki järjestyy aina omaksi korkeimmaksi parhaaksemme. vaikkemme koko totuutta siinä hetkessä vielä näkisikään.”

ensimmäiset viikot olivat raskaimpia. ei löydy sanoja selittämään sitä tunteiden kirjoa, eksyksissä olon tunnetta. kaipuuta johonkin, jonne ei kuitenkaan halua enää palata. riittämättömyyden tunnetta ja omien valintojen kyseenalaistamista. tunsin olevani hyvin uupunut ja kuiva. kuin kaikki kyyneleensä vuodattanut. oli vaikeaa herätä aamuisin tietämättä missä ihan tarkalleen on ja minne on edes matkalla. valehtelematta voisin sanoa, etten moneen vuoteen ole ollut niin ahdistunut ja loukussa minussa ja siinä vallitsevassa hetkessä. 

se oli surullista kaikessa kauneudessaan.

thumbnail_image1-31

thumbnail_image3-15 °

niin kuin elämällä on tapana, tilanteet korjautuvat, eheytyvät ja muokkaantuvat. ja minä siinä samalla tasapainotun myrskyistä huolimatta. otin vastaan kaiken, mutten unohtanut omaa vajavaisuuttani ja herkkyyttäni. sitä että saan tuntea ja turhautua. olla vähän peloissaankin ja epävarma.

tilanne on tällä hetkellä huomattavasti kevyempi, vaikken edelleenkään koe olevani kotona ja että olisin palannut. itseasiassa päinvastoin.

”elämä oli antanut hetken odotuttaa, mutta samalla maalannut valmista kuvaa siitä miten asiat tulevat järjestymään.

Universumi on tuonut elämääni uusia ovia aukaistavaksi. sellaisia mistä olen itseasiassa haaveillut jo pitkään. pieniä suuria unelmia. sellaisia mitä välillä on ollut vaikea sanoittaa ja  mistä olen vain muutamille uskaltanut kertoa.

olen koko alkuvuoden tehnyt töitä sen eteen, että pääsisin elämässäni eteenpäin. että paluutani Suomeen ei vielä tapahtuisikaan ja uskaltaisin astua rohkeasti unelmieni kanssa elämän pyörään. rehellisesti tunsin jo hetken myöhästyneeni kyydistä. 

kunnes kaikki muuttui.

kirjaimellisesti jokainen suunnitelma kääntyi ylösalaisin. mikään ei mennytkään niin miten olin ajatellut. mutta siinä se ehkä olikin. elämä oli kuullut toiveeni ja valmistanut minua minun sitä tietämättä.  elämä oli antanut hetken odotuttaa, mutta samalla maalannut valmista kuvaa siitä miten asiat tulevat järjestymään. thumbnail_image1-29

thumbnail_image3-16

 

°

ja niin se on, että kaikki järjestyy aina omaksi korkeimmaksi parhaaksemme. vaikkemme koko totuutta siinä hetkessä vielä näkisikään. luotan kuitenkin siihen, että kuvasta tulee äärettömän kaunis kipuilevasta matkasta huolimatta. 

ja se kipuileva matka tekee kaikesta syvempää. enemmän totta ja todellista. sillä matka jolloin kehityn minusta minuksi ei koskaan ole tasainen ja harmaa. se on kaikkea muuta ja onneksi niin.  mutta koska Universumi kuulee kyllä, tiedän, että se on järjestänyt matkastani kuopista huolimatta kauniin taipaleen, jota kiitän vielä myöhemmin.

nyt minun on vain luotettava, uskottava ja oltava rohkea. annettava itsestäni enemmän kuin ennen ja uskottava ennen kaikkea itseeni ja kykyihini. minusta on kaikkeen tulevaan ja olen maailmankaikkeuden suojeluksessa.

lupaan kertoa enemmän siitä minne elämän kyyti tällä hetkellä minua on viemässä. lupaan kertoa yksityiskohdista kun tuntuu siltä. haluan konkreettisesti antaa paloja siitä, miten tälläiseen lopputulokseen päädyttiin ja avata sydäntä entisestään.

sitä ennen valmistelen  minua ja meitä tulevaan. annan itseni levätä ja tuntea kaikki isot ja pienetkin tunteet. olkoon ne minulle helliä.

 

kauniita ajatuksia, rakkaudella Jutta 

 

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Pinterest
Pinterest
Instagram
Snapchat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.