Yleinen

Eksyksissä

thumbnail_image2-18

E K S Y N Y T  S Y D Ä N  

&  

K A D O K S I S S A  O L E V A  M I N Ä 

photos by me 

 

laskeuduin tasan kolme viikkoa sitten Suomeen. laskeuduin elämän vietäväksi. laskeuduin hetkeen. entisen elämäni eteen. ennen kaikkea laskeuduin itseni ja sydämeni eteen kuin olisin vieras ollut itselleni.

raa’an rehellisesti, rajoja rikkovasti, kovan tuulen heitteille jätetyksi ja kaikkien tunteiden vietäväksi tunsin sydämeni tasan kolme viikkoa sitten.  eikä olo siitä sen enempää ole oikeastaan tasoittunut.

 

”ja nyt mun on vain luotettava siihen, että tuulet kantavat, elämä kantaa ja löydän takaisin kotiin. ”

 

olen kyllä ollut tietoinen valinnoistani, vastuustani omiin tuntemuksiini ja tiennytkin, että ottaa aikansa palata takaisin. löytää paikkani uudestaan. oppia kuuntelemaan pohjoisen tuulta herkemmin ja ymmärtämään harmaan sävyjä hienotunteisemmin.

mutta on mun vain myönnettävä, että tämä aika on ottanut ihan tosi koville. 

 

 

thumbnail_image3-13

 

 

 

on ollut ihan älyttömän vaikeaa löytää sanoilla lohdutusta tähän vallitsevaan tunteeseen. ja koska niitä sanoja ei löydy, on näitä tunteita ollut erityisen vaikea ottaa ystäväksi ja pyyteettömästi pyytämään niitä jäämään. on ollut vaikea kuunnella niiden tarkoitusta ja sekös on ahdistanut entisestään.

on vaikea selittää, ettei ole sellaista paikkaa tällä hetkellä olemassa, missä tuntisin olevani kotona. kotona minussa ja kotona maailmassa. missä tahansa tällä hetkellä olenkaan, olen väärässä paikassa. olen jossain siellä missä ennen viihdyin ja valitsin olla. nyt tunnen olevani eksynyt ja ahdistunut kun mikään ei tunnukaan enää samanlaiselta.

 

”on vaikea selittää, ettei ole sellaista paikkaa tällä hetkellä olemassa, missä tuntisin olevani kotona”

 

tiedän näiden(kin) tunteiden olevan väliaikaisia ja varmasti ajan myötä vanhoja muistoja vain. mutta se ei tällä hetkellä lohduta itkevää sisintä oikeastaan yhtään. 

 

 

thumbnail_image1-25

 

 

on se mun myönnettävä, että sydän jäi jonnekin matkalla. se eksyi eikä palannut luokseni niin kuin muu vartaloni teki. olen ikävöinyt sydäntäni jo tovin ja tehnyt päätöksen löytää sen taas uudelleen. haluan antaa mahdollisuuden elämän näyttää minulle, missä kulkee minun polkuni ja kenen kanssa. olen päättänyt hypätä taas elämän vuoristorataan ja luottaa siihen, että olen suojeltu ja turvassa. varsinkin toisen sielun kanssa.

niin aivan oikein. on todella ikävä toista syvää sielua, joka ei valitettavasti lentänyt valkoisten pilvien läpi kylmään pohjoiseen kanssani. mutta pian nukkuu vieressäni varmasti. 

rakkaus tai sen aiheuttamat suuret ja pienet tunteet ovat varmasti osana tätä vallitsevaa tunnetta ja vahvistavat entisestään oloani siitä, etten ihan ole siellä missä sydän niin kovin  toivoisi minun olevan.  

 

”on todella ikävä toista syvää sielua, joka ei valitettavasti lentänyt valkoisten pilvien läpi kylmään pohjoiseen kanssani.”

 

että ihan hassua miten universumi päättää meitä kuljettaa. millaisia valintoja se meidän puolestamme tekee ja kuinka se yllättää vähiten sitä odottavia. elämä yllätti meinaan minua enemmän kuin olen ehkä ymmärtänytkään. ja toivon todella universumin suunnitelmat olevan parempia kuin omani.

 

 

thumbnail_image5-10

 

 

 

 

 

 

haluan iloita siitä, että olemme osuneet tässä maailmassa juuri toistemme teille. iloita siitä, että olemme samassa universumissa ja samassa ajassa. vain muutama maa välissä ja kaikki toivo meidän käsissämme. nyt mun on vain luotettava siihen, että tuulet kantavat, elämä kantaa ja löydän takaisin kotiin. 

 

sallivia ja herkkiä ajatuksia teille.

onneksi saan jakaa ja kirjoittaa ajatuksistani, niistä kauniista ja pelottavistakin. 

 

Rakkaudella Jutta

RSS
Facebook
Facebook
Pinterest
Pinterest
Instagram
Snapchat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.