Yleinen

uskalla

DSC_8784

 

 

L Ä H T E M I S E S T Ä

&

J Ä Ä M I S E S T Ä

dress Riikka Ikäheimophotos by Laura Iikkanen

°

Siitä on noin puoli vuotta, kun istuimme puvun suunnittelijan Riikka Ikäheimon ja lahjakkaan valokuvaajan Laura Iikkasen kanssa pienessä asunnossani. Itse podin darraa edellisen illan läksäreistä, ja naiset olivat kutakuinkin samanlaisessa tilassa. Vähän väsyneinä joimme kahvia ja päädyimme juttelemaan elämästä. Kaikesta siitä mihin sitä on uskaltanut lähteä. Miten on uskaltanut luottaa ja kuinka sitten on käynytkään. Olen siitä ihan valtavan onnekas, että elämässäni on niin monta vahvaa roolimallia, joiden kanssa on uskaltanut jakaa omia hassuja unelmiaan pelkäämättä tulevansa tuomituksi tai arvostelun kohteeksi. 

Ystäväni Riikka on juuri yksi heistä, joiden kanssa keskustelu elämästä ja luottamuksesta korkeimpaan voimaan on ihan älyttömän antavaa ja merkityksellistä. Riikka on omalla intuitiollaan, mielettömällä rohkeudellaan ja kovalla työllään saanut luotua itselleen uran ja näyttänyt omalla esimerkillään, että jokaisella naisella on mahdollisuus menestyä. Riikan tarinaan suosittelen tutustumaan. Se on äärettömän kaunis ja inspiroiva. Ihan kuin tarinan kertoja itsekin. <3

Näiden puolen vuoden takaisten kuvien ja Riikan ja hänen puvunsa inspiroimana haluaisin kertoa teille päätöksestäni jäädä, tai siis lähteä. DSC_8789

DSC_8705

 

°

 

Kuinka kaikki lähti yhdestä puhelusta. Ajatuksesta, että voisihan sitä miettiä. Kun en miettinytkään vain lähdin googlettamaan. Ja noin kolmen viikon päästä sitä oltiin Euroopan toisella puolen, palmujen alla, kostean ilman vilvoittamana. Vähän ravisteltuna ja nälkäisenä, hassun talon alapuolella. Se talo oli ruskeita nahkasohvia, kivilattiaa ja omituisia verhoja. Siellä tuoksui kuitenkin koti ja onni. Ja hetken päästä olin halauksien ympäröimänä. Kodin tuoksuisessa hassussa talossa.

Pikku hiljaa tutustuin uuteen elämääni, uuteen rooliini ja uuteen ympäristööni. Se kaikki tapahtui ilman yhtäkään konfliktia, väärinkäsitystä tai eripuraa. Kuin minulle olisi ollut täällä tarkoituksella paikka. Sellaisessa ihanassa perheessä, jossa minulle oli tilaa juuri minuna. 

Alkuperäinen ajatus oli viihtyä täällä elokuun loppuun astia. Lähteä sitten takaisin kotiin, Helsinginkadulle, tutuille maisemille. Viikot vilisivät kuin maisemat pikajunassa ja yht’äkkiä tunsin monta reittiä kotiini, ympärilläni oli uusia ystäviä ja uneni vaihtoivat kieltä. Kuin monta sanatonta vihjettä siitä, että minun aikani ei ole vielä palata takaisin. 

Niin kuin arvata saattaa, koulun ovet eivät loppujen lopuksi avautuneetkaan. Ilman sen syvempää pohdiskelua ymmärsin, että aikani Suomessa opiskelulle ei ole vielä. Että nyt on jotain sellaista edessä, mihin en itse voi vaikuttaa. Universumi, korkeampi voima avasi puolestani monta muuta ovea ja ikkunaa ja ymmärsin paikkani täällä. Fiilisten kohottua ja asian ymmärrettyä olinkin oikeastaan hyvin onnellinen, että sain jäädä. Kuin lahja minulle, että ”ole hyvä, lepää vielä hieman”. Ja juuri siltä minusta on tuntunut viimeisen puolen vuoden aikana. Levolta ja asioiden ihmettelyltä. Aika ihanaa vai mitä? 

DSC_8759

 

 

°

 

Täällä Maltalla elämäni on hyvin erilaista. Päiväni täyttää oman seurani lisäksi urheilu, ruoanlaitto (!), kirjojen lukeminen ja kuunteleminen. Meditaatio ja turkoosissa vedessä uiminen. Päivistäni pitkälti päätän minä, ja on täysin minusta itsestäni kiinni kuinka käytän ja täytän päiväni. Se on ollut kaikesta levosta ja ihmeellisestä vapaudesta huolimatta myös haastavaa. Kuunnella ihan pyyteettömästi mitä sydän juuri haluaa ja tarvitsee. Joskus se on aamupäivän unia tai hikitreeniä auringon alla katolla. Toisinaan monen tunnin kävelylenkkiä ja ajatuksien kirjoittamista. En ole ikinä elämässäni ollut näin stressivapaassa arjessa ja ympäristössä. En tiedä onko se kuuma, kuumempi ilma, joka tekee ihmisistä tällä saarella rennompia, vai onko se vain meidän Suomessa opittu tapamme painaa kaasua kirjaimellisesti koko ajan -niin koulu- kuin työelämässä.

”Olen itseasiassa ymmärtänyt, että elämä on aika paljon muutakin kuin hukkumista paineen ja kiireen alle. Siinä jää niin monta herkkää ja kaunista hetkeä tuntematta ja kokematta.”

Oikeastaan vasta nyt, kun on nähnyt tämän puolen elämästä, missä pää ei täytykään pelkästä kiireestä ja paineesta suorittaa, olen oppinut kyseenalaistamaan meidän tapaamme odottaa täydellistä suoritusta itseltämme ja muilta. Olen itseasiassa ymmärtänyt, että elämä on aika paljon muutakin kuin hukkumista paineen ja kiireen alle. Siinä jää niin monta herkkää ja kaunista hetkeä tuntematta ja kokematta. Ja se jos joku on surullista. DSC_8772

DSC_8778

 

°

Mutta mitä tulee siihen lähtemiseen ja jäämiseen; on se aika pirun pelottavaa se. Mutta sen kaiken pelon ja kauhun arvoista. Että ei ole mitään menetettävää valmiissa maailmassa. On vain järjetön määrä opittavaa ja ymmärrettävää. Se halu nähdä ja kokea vähän lisää kasvaa päivä päivältä. Ymmärrys oman itseni pienuudesta, vajavaisuudesta ja herkkyydestä, on tehnyt hyvää mun mielelle. Että elämä pyörii, vaikka omat tilanteet ja asiat joskus junnaavatkin paikallaan. Se on itseasiassa ihan mielettömän lohdullista. Ymmärtää edellämainitut asiat. Ja sitten voin ihan rohkeasti ja ylpeästi taputtaa itseni olalle ja onnitella uskalluksesta. Ilman sitä olisi jäänyt aika paljon tuntematta ja kohtaamatta. Erityisesti se maailman ääretön kauneus ja erilaisuus.

Mutta mitä tulee siihen lähtemiseen ja jäämiseen; on se aika pirun pelottavaa se. Mutta sen kaiken pelon ja kauhun arvoista.”

Ja tämä maailma pitää minua sylissään vielä. Enkä ole hetkeen palaamassa kotiin. Vaikka järjetön ikävä onkin. Uskon että se koti odottaa mua siellä jossain. Ei enää Helsinginkadulla, sillä uskalsin päästää siitä unelmasta irti ja antaa sen unelman jollekin toiselle. Sillä se teki jo tehtävänsä ja kasvatti minua kauheasti. Nyt on toisten unelmien vuoro tehdä minusta entistä eheämpi ja kasvattaa minulle siivet, joilla lentää yhä kauemmas. 

Niin ja sanotaan se nyt vielä, etten ole koskaan tuntenut oloani yhtä vapaaksi mitä tänä päivänä. On samalla pelottavaa ja ihanaa olla vastuussa yksin mun omasta elämästä. Siitä lähtemisestä ja jäämisestä.

Kuunnelkaa siis itseänne lempeästi mutta rohkeasti, ja avautukaa sydämessänne. Tienne on turvattu ja vartioitu. Ihan varmasti <3

 

Rakkaudella, Jutta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Pinterest
Pinterest
Instagram
Snapchat

2 thoughts on “uskalla

  1. Hei! Ihana kirjoitus <3 Mielenkiinnosta kysyn, että missä olet töissäMaltalla vai millä elelet siellä vapaata ja stressitöntä elämää?

    1. Hei Noora <3 Kiitos kommentista ja ihan relevantista kysymyksestä. Jotenkin sitä olettaa, että tietenkin kaikki tietävät mitä täällä teen. Olen ollut siis puoli vuotta, kohta kolme vuotta täyttävän ilopillerin Au pair. Tyttö on kuitenkin päivät koulussa (kyllä, Maltalla lapset menevät kouluun jo hyvin nuorena...) joten työtuntini painottuu aamuun, iltaan ja satunnaisesti viikonlopuille. Joskus on pidempiä aikoja kahdestaan tytön kanssa äidin olessa työreissussa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.