Yleinen

kova maailma

thumbnail_image3-3

 

 

H E R K K Y Y D E S T Ä

p h o t o s  b y  m e

 

°

 

Olen pohtinut paljon ihmisen luonnollista herkkyyttä. Kuinka toiset ovat herkempiä kuin toiset ja miten eri tavalla voimme tulkita ja tuntea tilanteita. Olen pohtinut minkälaiset ihmiset saavat minusta herkän puolen esiin ja kuinka toisenlaiset ihmiset sulkevat tämän puolen minusta lähes kokoaan. Tai siis minä suljen, mutta miksi?

Olen ollut vahvasti sitä mieltä, etteivät pelkät ajatukset tee meistä juuri meitä. Että enemmän se miten puhut ja kohtelet muita  kertoo sinusta ja arvomaailmastasi. Ajatukset täyttävät meidän päämme ja olemme haluamattamme alttiita ulkopuolisille mielipiteille ja ajatuksille tavasta olla ja elää.

Mutta hyvin usein pelästymme ajatuksiamme. Pelästymme tunteitamme ja yritämme kaikkemme, jotta löytäisimme syy-seuraussuhteen. Ja se on ihan tosi inhimillistä. Meidät on rakennettu etsimään vastauksia kysymyksiimme ja myöskin löytämään niitä. Silti liian usein itse soimaamme itseämme tunteistamme ja ajatuksistamme. 

thumbnail_image5-2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Silti liian usein itse soimaamme itseämme tunteistamme ja ajatuksistamme.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

thumbnail_image2-8

 

 

°

Minulla on ajanjaksoja jolloin tunnen olevani hyvinkin herkkä. Ihan väsyttävän herkkä, että sieluni ja ruumiini tarvitsisivat tauon siitä. Useasti myös koen vahvasti vetäytymisen tarpeen ja halun saada omaa tilaa. Herkät ajanjaksot saavat minusta hyvinkin toisenlaisen puolen esiin ja samalla synnyttää minussa niin huolta kuin onnellisuudenkin tunnetta.

Siitä kummallinen tämä herkkyys juuri onkin, että se on samalla niin voimaannuttavaa mutta niin hyvin kipeää ja raskasta. Joskus on jopa vaikea pukea sanoiksi sitä herkkyyden skaalaa. Niitä tunteita ja ajatuksia mitä universumi eteeni tuo. 

Mutta todellisuus on se, että kun nämä ajanjaksot osuvat kohdalleni, tunnen olevani hyvin yksin. Yksin niiden ajatuksieni ja tunteideni kanssa. Kaikkine suruineen  ja pelkoineen tunnen kovan aallokon lähellä sydäntä. Ja se riipaisee.

Toisessa hetkessä aallokko lyö hellemmin ja tunteeni ovat turvassa. Tunnen olevani turvassa. Herkkyys nostattaa konkreettisesti pelkoa ja onnea. Se tuntuu fyysisesti vartalossani ja avaa kyynelkanavani.

Ja mitä tulee juuri niihin ajatuksiin; ne ovat joskus hyvinkin pelottavia. Että mietin miten sekaisin tai pahoinvoiva voin olla miettiessäni tälläistä. Ja toisaalta monet ajatukset ja tuntemukset kertovat enemmän mitä osaan koskaan odottaa.

Että miten luottaa samalla herkkyyteen ja omaan intuitioon olematta peloissaan omasta vajavaisuudesta.

thumbnail_image4-2

 

 

 

 

 

°

 

Ja halusin kai sanoa, että tämä viimeinen puolivuotinen maailmalla on tehnyt hyvää minulle ja herkkyydelleni. Olen surenut maailman pahuutta vähemmän. Mutta samalla tutkinut omia kipeitä kohtia sitäkin enemmän.

 

”Että miten luottaa samalla herkkyyteen ja omaan intuitioon olematta peloissaan omasta vajavaisuudesta.”

 

Osaltani herkkyys ei olekaan näkynyt luovuutena sosiaalisessa mediassa, vaan enemmänkin vapaudesta nauttia siitä herkkyydestä itse. Olen sulkeutunut ja piilottanut itseni maailmalta. Se on ollut  suojelemisen keino kaikkea kovuutta vastaan. Että piilossa olisi helpompi olla herkkä.

Minusta tuntuu, että olen pienen elämäni aikana halunnut juuri blogin kautta tuoda herkkyyttäni tai tapaani kokea asiat esille. Viimeisien kuukausien aikana olen toiminut täysin päinvastoin. Ja tiedättekö mitä. Se on tuntunut ihan tosi hyvältä. Sellaiselta hengittämiseltä. Että on saanutkin tutkia ja tutustua itseeni ihan rauhassa. Ilman katseita ja kylmiä ajatuksia. Olen saanut lempeästi kurkkia kolostani muita, mutta ajatus siitä, että olen itse piilossa, on avannut itseäni enemmän.

Kuulostaa ihan hassulta, mutta niin se on. 

thumbnail_image1-14

 

 

 

 

 

°

 

Mutta juuri nyt teki mieli kirjoittaa ajatuksia ylös. Tuoda teitä lähemmäksi. Tai ehkä itseäni enemmän ulos sieltä kolosta ja antaa ajatukseni virrata sen enempää miettimättä oliko tässä järkeä vai ei.

On kuitenkin paljon sanottavaa ja pohdittavaa mitä olisi kiva enemmän jakaa täällä. Ehkä kynnys taas kirjoittaa madaltuu kun ottaa sen ensimmäisen askeleen. Että ollaan kilttejä ja inhimillisiä täällä ja oikeassa elämässä. Odotan, että pääsen avaamaan sydäntäni enemmän. Juuri teille.

 

¨ps. Ei nähtykään syksyllä. Voin kertoa teille tästä jossain vaiheessa enemmän.

 Maltalta siis lämpimiä halauksia <3

 

 

 

 

Rakkaudella, Jutta

RSS
Facebook
Facebook
Pinterest
Pinterest
Instagram
Snapchat

6 thoughts on “kova maailma

  1. Jutta… <3

    sun kirjoitus oli, kuin olisin sen omalta näppikseltäni sanellut. On onni, että vaikken itse kovasta, hapuilevasta etsimisestä huolimatta ole löytänyt oikeita sanoja niille omille ajatuksilleni jotka, kuten säkin kirjoitit, välillä saavat suuruudellaan sekä huolen ja pelon, että onnen ja tyytyväisyyden tunteiden sanansaattajana pelästyksiin, joskus suoranaiseen uuvahtamiseen asti, kirjoitit sä ne tässä. Näiden tunteiden ja ajatusten aallokoilla seilaaminen on kovin riippuvaista ajasta, paikasta sekä ympäröivistä ihmisistä ja tapahtumista – ja joskus vastaan puhaltava tuuli on niin voimakasta, että sitä haluais hetkeksi nostaa molemmat kädet ilmaan ja antaa virralle kaikki se voima ja vapaus kuljettaa itseä sinne, minne sen nyt ikinä onkaan tarkoitus ihmistä kuljettaa. Hetkeksi luovuttaa. Antaa niin valtavan ison ja odotuksia, tyytymättömyyttä, pahuutta ja sydäntä raastavaa eriarvoisuutta pullollaan olevan maailman jatkaa pyörimistään, mutta lakata hetkeksi itse sen rattaiden vauhtiin sopeutumista. Käpertyä vain edes pienen hetken ajaksi omaan maailmaansa. Ja sitten, kun on taas valmis avaamaan silmänsä, sitä näkee sen saman maailman, josta jokunen hetki sitten tahtoi hetkeksi astua syrjään, eri tavalla. Näkee kaikki värit, muodot ja ulottuvuuden; tuntee maan jalkojensa alla ja kaiken mahdollisen käsissään kosketeltavissa olevan; aistii kaikki maut ja tuoksut; kokee hengitettävän ilman vaikutuksen kehossaan ja mielessään niin paljon herkemmin ja väkevämmin, kuin mitä on moneen hetkeen kokenut. Ja myöntää maailman epäkohtien olemassa olon, mutta muistaa, ettei se että ei kykene vain seuraamaan niitä passiivisesti sivusta, ole lainkaan huono piirre, vaikka se kaiken sen tuntemisen aallokossa aina toisinaan ihan hemmetin väsyttävältä tuntuukin. Mutta ei, se vain kertoo juuri sen, minkä sun tämänkertaisesta kirjoituksesta poimin itsellenikin oleellisempana muistutuksena: sinä tunnet, eikä tuntemisessa koskaan ole mitään oikeaa tai mitään väärää. Tunteminen on rikkautta.
    Myöskään tunteiden näyttämisessä tai niiden piilottamisessa ei ole koskaan mitään absoluuttista väärää tai absoluuttista oikeaa – on vain oma intuitio, johon luottamalla ja jota seuraamalla todennäköisimmin päädyt joka tapauksessa ratkaisuun, joka palvelee ennen kaikkea sinua itseäsi, mutta toisinaan samalla myös muita (kuten esim. tämän kirjoituksen myötä mua!), parhaiten. Ja niin ne kaikki tunteet ja tunteminen kaikessa pienuudessaan ja suuruudessaan tekevät meistä juuri sellaisia, kuin olemme.

    En oo ihan varma, mitä kaikkea yritin tällä kommentillani nyt oikein sanoa, mutta luulen sun saavan sen sisällöstä edes jonkinlaisen kopin. Anyway, joka kerta rakastun sun postaamiin kirjoituksiin yhä uudestaan ja uudestaan, ja oon jollain ihan hassulla tapaa aina niin otettu, että mulla on myös mahdollisuus niitä lukea. Että päästät kirjoitustesi kautta niin lähelle, annat uusia ajatuksia ja saat laajentamaan omaakin perspektiiviä. Olet upea.

    xx L

    1. Lotta,
      Olen lukenut kommenttisi uudestaan ja uudestaan. Minusta taas tuntuu, että Sinä sanoitit paremmin sen mitä tekstilläni halusin sanoa. Mutta meillä on niin monta tapaa sanoittaa ja tulkita. Että ymmärsit juuri sen oleellisen tekstistäni. Miten hienoa on kirjoittamisen ilo ja onni, kun saa jakaa ja vastaanottaa mitä hienoimpia kommentteja.
      Tunsin myös sinun herkkyytesi kommenttisi välityksellä. Että juuri en olekaan niin yksin tässä kovassa maailmassa kaikkine tunteideni ja ajatukseni. Että siellä ja täällä on aika monta muutakin ihmettelijää ja kanssakulkijaa. Onneksi. Lohduttaa se pientä mieltä vähän enemmän.
      Toivon hartaasti, että jatkossakin voin koskettaa sinussa jotain sellaista mitä tällä kertaa osuin koskettamaan. Tämä ilo saa minut haluamaan jatkamaan asioiden kirjoittamista. Olipa siinä sen kummemmin järkeä tai ei. Voidaan siis jatkossakin ihmetellä ja kummastella meidän mieltä ja ympäröivää elämää.

      Niin, että sain kopin toden totta. Kiitos ajatuksiesi jakamisesta. Se on todella tärkeää. Ollaan jatkossakin vuorovaikutuksessa. Se antaa paljon enemmän.
      Kiitos vielä kerran <3

  2. Voi ihana lapsenlapseni! Olet siellä kaukana meistä tukijoistasi, mutta kuitenkin niin lähellä sydämissämme joka hetki. On ollut tarkoituksellista sinulle viettää pieni osa nuoruudestasi sillä valossa ja paisteessa, jotta voit syventyä omiin ajatuksiisi. Kaikella on merkitystä. Kirjoittamalla, kuten teitkin, asiat yleensä jäsentyvät paremmin. Minäkin olen löytänyt sinusta uusia ihania puolia, kun olet avautunut uudella hehkeällä tavallasi. Toivotan sinulle uusia onnen hetkiä siellä meren takana. Muistathan, että myrskyille ei aina voi mitään. Äitini usein loihe lausumahan: Lehti kääntyy aivan uus, valoisa on vastaisuus. Mummin muuttolinnut kokeilevat siipiensä kantavuutta. Rakkaudella mummi.

    1. Mummi <3 Kiitos niin valtavasti tästä kommentista. En malta odottaa, että näen sinut jälleen. Olet ajatuksissa vahvasti <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.